Stoli on mielestäni alkoholiksi aurinkoinen ja piristävä

Laadukkaaksi ja vielä minun hintatasooni mahtuvaksi esimerkiksi on osoittautunut venäläinen Stolitšnaja-vodka. Pirtein punavalkoisin etiketein koristettu 0.7 litrainen Stolipullo maksaa Alkossa 20 euroa.

Vodkalla on riittoisasti veden kanssa nautittuna helppo annostaa kevyitä, iloisia ja sosiaalisesti hyväksyttyjä päihtymistiloja. Oikealla annostuksella ja vesitekniikalla ainakin minä vältän kivuliaita kehon etanolin ja sen epäpuhtauksien käsittelyyn liittyviä jälkivaikutuksia.

Vodkan, kuten kaiken muunkin alkoholin haitallisiin terveysvaikutuksiin kuuluvat merkittävä energiapitoisuus, syöpäriski ja laskujen jälkeinen masennus. Kun tähän vielä lisää alkoholin monelle vahvaa riippuvuutta aiheuttavan vaikutuksen, on helppo todeta se melko epäterveelliseksi lailliseksi päihteeksi. Alkon tarjonnassa ei vain toistaiseksi ole mitään järkevämpää.

Pidän siis Stolista niin paljon kuin alkoholista voi pitää, enkä mielelläni luovuta pulloani epämukavasti käyttäytyville. Lauantai-iltana 26.11.2011 noin varttia vaille keskiyötä, nuorehko poliisimies kuitenkin pysäytti minut Helsingin rautatieaseman rakennuksen sisällä poistuessani lähijunasta.

Poliisi vaati minua luovuttamaan takin taskustani näkyvän 0,7-litraisen Stoli-vodkapullon hänelle. Puolityhjä “alkoholiastia” taskussa viittasi tämän konstaapelin mukaan alkoholin nautiskeluun julkisella paikalla. Kyseinen astia oli kierrekorkilla suljettu.

Istuttuani iltaa lämminhenkisen maltillisuuden merkeissä ystävieni luona Espoossa, minulla ei ollut takin taskuni lisäksi mitään tapaa kuljettaa pulloani. Poliisit virkahaalareissa eivät näkemykseni mukaan edusta mielekästä lauantai-illan seuraa. En siksi väsyneenä ja hämmentyneenä jäänyt selventämään tilannetta, vaan poistuin nopeasti paikalta luovutettuani pulloni.

Kirottuani asiaa huolellisesti ja tutkittuani järjestyslain 4§ totesin, että poliisimies oli toiminut lainvastaisesti. Ei sellainen yksinkertaisesti käy päinsä, että selväpäiset aikuiset ihmiset joutuvat steissillä luovuttamaan laillista alkoholiaan viranomaisille. Tänään meninkin moikkaamaan Helsingin eteläisen poliisipiirin päivystystä ja puolestani tehtiin tutkintailmoitus. Tämän ansiosta toivon saavani päihteeni korvatuksi.

Tutkinta-aineiston voi ladata luettavaksi.

Tutkinta-aineisto

 

Valokuvan Stolichnaya-pullosta on ottanut Thomas Hawk.

Vi hade en riktigt intressant liten pratstund på Luckan, som förresten är beläget några våningar under SFP-konspirationens huvudkontor i Forumkomplexet. I gengäld för mina insikter om Piratpartiet bjöd Anders på sina erfarenheter om tekniska prylar i radiojournalistens vardag.

Resultatet är ett par sound bites som sändes i Radio Vegas nyheter 7.1.2011 och kan höras på Arenan (5m 03s) eller uppklippt här på min sajt även efter Arena-inläggets utgångsdatum.

Men jag måste ju klaga på att Salmi helt missar min naturligtvis ofelbart korrekta slutsats om Helsingfors befolkningsstruktur och delusionära perushipsters. Jag är så vansinnigt trött på att man i Helsingfors måste diskutera grundsaker om urban kultur. Och folk verkar faktiskt tro att dethär stället kunde bli lite mer likt en valfri favoritstorstad om man bara fick gynnsammare öppethållningstider, tillräckligt många Applebutiker och (omfg) Starbucks eller jävla Burger King.

Men junttikulturen är nu inget man kan göra nånting åt. Dethär är en tillrinningssregion. Dräggen från norr har runnit hitåt i 30-40 år och kommer fortsätta att rinna som ett hemofilt mobbningsoffers näsblod efter en gymnastiklektion med vikarielärare. En fasligt stor del av porukkan som bor här har rötter på åkern, dit de alltid åker tillbaka om det råkar vara nånslags högtidspaus i jämngrå strömmen av office hours. Mer av samma vara kommer det innan de två förra generationerna hunnit anpassa sig till modernt, multikulturellt stadsliv med eller utan sushi.

Såhär bor typiska Helsingforsbor

För att illustrera med personlig, känsloladdad touch: I för tillrinningslandebor byggda gamla förortsseptitankar som Jakobacka, där jag vistats en del senaste tiden, kan man märka att första generationen av spurgun börjar se rätt gamla och trötta ut. Men ljudnivån i trappuppgångarna vittnar om familjevåldsexperter med friska unga arbetararmar att bulta med och kvarterskrogarnas jävla karaokemeininki är lika töntig som den alltid varit.

I landsortsidyller som Esbo och (Tassarna Bort Från) Sibbo bor föräldrarna till Helsingfors sannolikt odrägligaste wannabeurbana hipsters. Denna äldre generation lider av en säregen typ av framstegsförstoppning. De klagar på skövlade kulturlandskap och att västmetron blir en socialtub som de listigaste av somalerna kommer att använda för att förflytta sig mellan inbrotts och våldtäktsplatser.

Dehär människorna är oroade över sitt Östanrövknull dit de flyttade för att uppfostra barn i lantmiljö. De finner det obehagligt att hemorten faktiskt förändras av en näraliggade, växande huvudstad. Samtidigt klagar samma medelklasstölpar på att Helsingforsregionen inte lever upp till sitt potential som innovationsmetropol eller nåt annat substantiv som Esbos glasväggskontorspopulation gillar.

Hur kan det vara så svårt att vara ärlig om det hopplösa och poängbefriade i att leka urban kulturelitist i Helsingfors? Gör det ont? Jag har inte bott i Berlin eller London, så internationell personlig historia är i varje fall inget krav för att uppnå en miniminivå av kulturgeografisk självdistans.

Om läsaren inte tröttnat på mitt joller och vill ha mer vagt relaterad underhållning, hänvisar jag till James Howard Kunstlers TED-talk om Suburbiahelvetet, som jag kommenterade för en tid sedan.

Eräässä artikkelissaan hän ottaa suoraan kantaa seksi- ja parisuhdemarkkinoihin.

Horsmalahden mielipiteitä ja henkistä kypsyyttä on laajasti kyseenalaistettu. Kokonaisarvioni on kuitenkin että Horsmalahden rohkeasti esiintuomat ongelmat liikkuvat “jännän äärellä”, vaikka hänen lähestymissuuntansa on absurdi ja tekstin sävy saattaa vaikuttaa vihamieliseltä, provosoivalta tai jopa tasa-arvokeskustelua parodisoivalta.

Syrjittyjä, yksinäisiä, myös seksuaalisesti eristettyjä miehiä, on olemassa. Ujous, introverttius, autismi/asperger-spektrumin oireryhmä, fyysiset tai henkiset kehitysvammat eivät ole laajasti ymmärrettyjä asioita sekä stigman ja pilkan kohteita. Henkilö, jonka käyttäytyminen tai mieltymykset poikkeavat  suuresta massasta  saattaa törmätä vaikeuksiin suhdemarkkinoilla. Yhteiskunnan ja kulttuurin asettamat paineet antavat aika kummallisen kuvan seksuaalisuudesta epävarmoille yksilöille.

Mutta onko tämä perinteinen sukupuolten välinen tasa-arvo-ongelma joka johtuu yhteiskunnan säännöistä, ja on verrattavissa miesten asevelvollisuuten? Tuskin. Yksinäisyys on koko yhteiskunnan vaiva.

Horsmalahden kirjoituksissa vaikuttaa välillä myös unohtuvan, että seksi yhdynnän muodossa yleensä on ihmisten välisen vuorovaikutuksen sivutuote ja osa monimutkaista sosiaalista käyttäytymismallia, ei köyhiltä kansoilta riistetty luonnonvara. Koska seksi onkin sosiaalinen asia, on turhaa valittaa puutteellisista ihmissuhteista, mukaanlukien seksistä, jos ei ole valmis muuttamaan omaa asennettaan ja parantamaan omia sosiaalisia kykyjään.

Mutta onko Horsmalahden suosikkiesimerkki, vastoin tahtoaan yksinelävät heteromiehet legitiimi ja laaja hyvinvointiongelma? Minusta tämä kuulostaa jo järkevältä määrittelyltä.

Erilaisia tapoja tyydyttää itseään on olemassa, mutta hyvinvoinnin kannalta yhtä tärkeää olisivat myös  lääketieteelliset, helposti saatavilla olevat  ja turvalliset keinot lievittää omaa seksihalua. Nämä mahdollisuudet eivät ole laajasti käsiteltyjä yhteiskunnassamme. En itse tiedä miten hormoniterapia vaikuttaisi sosiaalisiin taitoihin ja läheisyyden tarpeeseen, joista hyvä parisuhde myös pitäisi huolta.

Horsmalahti kannattaa prostituution laillistamista. Mielestäni seksin myynnin tai ostamisen kriminalisointi on turhaa riskipeliä, koska se saattaa, kuten huumeiden kriminalisointi, vahvistaa järjestäytyneen rikollisuuden asemaa. Mutta Horsmalahden ehdottamaan yhteiskuntaan integroidun seksikauppajärjestelmään kuuluisi, nykytilan stigmaongelmien lisäksi, vaikeita työturvallisuuskysymyksiä, jotka vihreiden Mari Saario mainitsee vastauksessaan Horsmalahdelle.

Vaikka itse elänkin suhteessa, Horsmalahden kömpelösti esittämä ajatusmaailma ja ongelma-alueet ovat tuttuja ja ovat aiheuttaneet rajattomasti ärsyyntymystä minullekin. Horsmalahden sukupuolten erojen vastakkainasettelusta en piittaa ja aspergeroireiden ym. itsediagnosointien ja siihen liittyvän itsesäälin inflaatio on netissä jo vanha läppä. Mutta sosiaalisten kykyjen erilaisuus ja nuorten tarve ymmärtää omat, mahdollisesti valtaväestöstä eroavat persoonallisuutensa, ovat tärkeitä asioita.

En koskaan ole nauttinut erityisen monesta yleisestä tavasta liikkua ihmisten seurassa. Alkoholi on tylsä huumausaine ja paremmista vaihtoehdoista ei Suomessa saisi edes keskustella. Baarit ovat meluisia ja ihmismassat ääliömäisiä; esiintyvät muusikot ovat haukkunet minua klubikeikoilla, koska en suostu tanssimaan. Jotkut selvästi pitävät rauhallisia ihmisiä uhkaavina. Olemme kai kaikki kouluampujia tai jotain.

Vaikka en pidä ihmismassoista arvostan silti ihmisiä ja sosiaalista kanssakäymistä. Nautin suuresti illanvietosta kavereiden seurassa mukavissa ympäristöissä, joissa äänitaso sallii myös järkevän keskustelun. Introvertin sosiaalinen ongelma, joka ei rajoitu parisuhdemarkkinoihin, on se että uudet, samanmieliset mahdollisesti kiinnostavat henkilöt istuvat ujoina omissa nurkissaan jossain. Monen nörttiporukan sukupuolijakautuma aiheuttaa myös kiusallisia tilainteita, joissa naiset ympäröidään sellaisella surkuhupaisalla sirkuksella, josta kannattaa ottaa tietynlaista etäisyyttä jos haluaa säilyttää jonkinlaista itsekunnioitusta.

Kuvalautaa ajettiin alas eilen.

Kuvalauta kuuluu Suomen 200 suosituimman sivuston joukkoon, ja on täydessä sekavuudessaan hyvin mielenkiintoinen 4chania ja muita japskityylisiä, anonyymejä kuvafoorumeja muistuttava anonyyminen alakulttuuri.

Kysyin, kuten ilmeisesti moni muukin, lisätietoja alasajosta sivuston ylläpidolta ja sain alleolevan tarjouspyynnön sähköpostitse. Toivottavasti Kuvalaudalle löytyy uusi koti.

Lähettäjä: Kari Karvonen <kari.karvonen [at] toimii.net> Tiistai, 31 elokuuta, 2010 klo 17:21

Arvoisa bcc spämmin uhki. Lähestyn sinua koska koska minulle on vinkattu että sinulta voisi kysyä tarjousta palvelinhostauksesta.

Olen ylläpitänyt www.kuvalauta.fi internetsivustoa vuodesta 2008 lähtien. Kuvalauta toimii vanhalla dell powerege 1750 rack-palvelimella (2*Xeon 2.4GHz, 2GB ram, 60GB HD) joka on tällä hetkellä hostattuna paikallisen IT-firman tiloissa rack kaapissa. Nyt paikallinen IT-firma on pyytänyt minua etsimään kuvalaudalle uuden sijaintipaikan.

Kuvalauta sivusto on kävijämäärällä mitattuna melko suosittu ja viestimäärät ovat olleet tuhansia viestejä vuorokaudessa. Vaikka sivuston moderointi on hoidettu mielestäni vapaaehtoisvoimin melko hyvin, viestien joukossa on silti joskus viestiketjuja jotka ovat pahoittaneet joidenkin ihmisten mieliä ja kuvalaudalle jätetyistä viesteistä on tehty rikosilmoituksia. Kun poliisi tutkii rikosilmoitusta, poliisi pyytää oikeuden päätöksen jälkeen palvelimen ylläpitäjältä viestin lähettäjän IP-osoitteen tutkintaa varten. Yleensä virkavalta osaa hommansa ja nämä pyynnöt tulevat suoraan minulle.

Oikeuden päätöksellä olen luovuttanut pyydetyt tiedot, mikäli sellaiset ovat tallessa, ja asiat on hoituneet ongelmitta. Joskus käy niin että virkavalta ei ole osannut selvittää palvelimen ylläpitäjän yhteystietoja. Silloin pyynnöt ovat ohjautuneet IT-firman päällikölle joka sitten joutuu alkaa selvittelemään asioita. Nyt tälle IT-firman pomolle on tullut mitta täyteen ja hän haluaa kuvalautasivustosta erilleen.

Tämän vuoksi pyydän tarjousta www.kuvalauta.fi sivuston hostaamisesta. Hostaaminen voi olla virtuaalipalvelin tai laitepaikka palvelimelle.

Virtuaalipalvelimen speksejä:

• Levytilaa 60GB
• Muistia 4GB
• CPU joku 2005+ vuodelta oleva jossa on vääntöä skaalata imagemagickilla giffejä
• Internetyhteys jossa nettikaistaa viikon keskiarvolla noin 7Mbit/s, tilapäisesti purskeissa 100Mbit/s
• Kiinteä julkinen IP-osoite
• Käyttiksenä Ubuntu server 10.04LTS (tai Debian). Rajoittamaton root oikeus.
• Yli 90% sivuston liikenteestä suuntautuu suomalaisten operaattoreiden verkkoihin. Hyvä nettikaista suomeen on tärkeä, internetkaista ulkomaille saa olla ahdas.

Mikäli kyseessä on palvelinpaikka niin sitten 2 julkista IP-osoitetta, yksi palvelimelle ja toinen palvelimen rac-etähallintakortille.

Olen valmis maksamaan hostauksesta rahaa. Koska sivusto ei tuota minulle käytännössä mitään ja maksan hostauksen omasta pussistani, haen sen takia hyvää hinta/laatu suhdetta.Jätä tarjous sähköpostitse osoitteeseen kari.karvonen@toimii.net. Kerro tarjouksessa hinta, sopimusehdot ja milloin palvelu olisi käyttön otettavissa. Jätä tarjous viimeistään torstaihin 3.9.2010 klo 16:00 mennessä. Teen tilauksen yksityishenkilönä, hinnat alv:n kanssa. Pidätän oikeuden hyväksyä tai hylätä tarjoukset kokonaan tai osittain.

Lisätietoja tarjouspyyntöön liittyen saa sähköpostilla osoitteesta kari.karvonen@toimii.net

Lopuksi ehdotan vielä että lukija katsoo 4chanin perustajan, Christopher moot Poolen TED-puhetta anonyymiisuuden kunniaksi. Tämän anonyymisuuden voi vielä harjoittaa suomeksi Northpolen (, Purjolaudan) ja Laudan keskustelupalstoilla.

I oktober förra året under AltParty gav jag i Pirattinuorets namn en intervju åt en grupp journalistikstuderande vid Åbo Akademi i Vasa/MediaCity. Resultatet är att jag dyker upp några gånger i deras slutprodukt , “Fildelning – Rätt och Brott”, som visades på FST5 igår och förblir synlig på Yle Arenan i några dagar. Dokumentären är till stor del svenskspråkig och textad till finska.

Filmen kan tydligen ses på webben via Vimeo men kan också laddas ner här (flv-filen spelas snällt av VLC m.fl.) [ohjelma on tekstitetty suomeksi ja on Yle Areena-näkyyyden loputtua myös nähtävissä Vimeo-palvelussa tai ladattavissa mm. VLCssä toistuvana tiedostona]

Stundvis snuddar dokumentären vid inkoherens och viss presenterad fakta, speciellt siffror hanteras lite vårdslöst. Och i motsats till vad dokumentären mer eller mindre påstår är Piratpartiet inte ett “fildelningsparti”, och organisationens kritik av rådande upphovsrätt är inte ensidig, vilket tydligt framkommer i essäer på partiets blogg och i den i våras utkomna pamfletten Jokapiraatinoikeus. Dock baserar sig filmen på ett brett intervjumaterial som presenterar olika grunduppfattningar rätt tydligt.

I programmet medverkar också Marcin De Kaminski, Jyrki Kasvi, Antti Kotilainen, Mathias Lillmåns, Jarkko Nordlund, Gabriel Sjölund och Tobias Tåg.

[via:Matts]

EDIT: Postade texten på Piratpartiets blogg.

För att förstå Finland, börja med att stilla begrunda hur lantbruk i vårt klimat med hjälp av 1800-talsteknologi är desperat kamp mot svält och massdöd. Att man lämnat detta bakom sig får Finlands närhistoria som ett Kekkoslovakien med hafsigt reglerad ekonomi, att se ut som storhetstid.

I denhär kontexten kanske vi inte skall vara så förvånade över att bo i en håla som utvecklat självillusion om kulturliv och europeisk tillhörighet så sent som under min 22-åriga livstid.

Vår håla, på kartan en baktung folkdansare som gör hitlerhälsning, har en befolkning som brukar gilla alkohol, karaoke, sportsändningar, hårdrock, tangomarknader, charterresor, internetspel, sms, dansband, Facebook, reality tv, samt kvälls- och facktidningar. Marknaden för de flesta andra typer av tidsfördriv är försvinnande liten och har i allmänhet en koncentrerad målgrupp i några mikroskopiska univeristetsstäder med närområden.

Mentaliteten som uppstår till följd av för ett västeuropeiskt land dåligt utbud på allting, begränsar avnjutandet av grannländernas kultur till sampling och import av alkohol och sexturism. Ljusa sidan av detta är att majoritetsbefolkningens språkkunskaper verkar tillräckliga för dessa ändamål. O andra sidan är grannländer som saknar spår av romersk imperialism kanske inte värda att befatta sig med, enligt europeisk standard.

Jessus, är mer uttråkad än jag trodde. Glad måndag.

(By the way: Linode, my VPS host, seems to be awesome.)

My chat client Irssi combined with OpenSSH, GNU Screen and Bitlbee provides me with hugely powerful social infrastructure in the form of continuous conversations that can be reached with any SSH client. Add logging and basic Unix tools to the mix and you have a silly fast and simple way of finding stuff you’ve discussed. In other words: my IRC/Live/Jabber logs are important works of reference and must be kept up to date with the system locale.

I failed to find any directly suitable or functional shell one-liners for this operation, until Thomas handed me something that worked for me.

The conversion command later on this page converts all files in Irssi’s default log location, ~/irclogs, and its subdirectories from ISO-8859-15 to UTF-8.  The conversion is performed on the files themselves using recode in their current location. Don’t run with scissors, please do yourself a favor by making a backup copy of your precious logs. The most obvious tool for that is perhaps:

"cp -r ~/irclogs ~/backup_irclogs"

This is Thomas‘ conversion command:

"find ~/irclogs/* | while read i; do echo "Converting $i"; recode ISO-8859-15..UTF-8 "$i"; done"

Stig later informed me about find having exec capablities, but since I’m lazy and all that, you’ll have to optimze the above version yourself.

I’ve always found Twitter to be a very interesting concept, but I don’t use the service myself. I find its minimalism compelling, but its terrible at representing conversations or replies. Jaiku on the other hand has a few very appealing mobile location centric features.

As with any blogging systems, it’s the content that makes the whole thing worth looking at. Some really entertaining writers are currently using Twitter to post hilarious one-liners – I follow these with RSS like I’d do with any blog, without being a registered user.

I use Facebook’s status feature in an almost Twitter-like fashion, mainly because almost everyone I know already is into Facebook. I’m very disappointed in FB’s walled garden-approach: status messages or replies to these, along with other potentially useful things, like posted links, don’t have obvious unique urls or archive views you can browse back to after some time, and are pretty much not reachable from the outside. It is, however possible to get RSS feeds both of your own and your friend’s status messages.

As my FB status messages really are something I consider a semi-daily writing exercise, I do want them archived. I save my status messages in a WordPress install I set up together with Feedwordpress and Feedburner, but this doesn’t of course save any comments someone may post on FB.

What I’m trying to get at is that microblogging, as a concept, needs to become more mature and standardized, or it will lag behind like instant messaging has done for a decade or so. OpenMicroBlogging and it’s reference implementation, Laconica have the potential to revolutionize public discourse on the internet beyond what’s possible with today’s already interesting services. Proprietary platforms such as Twitter, Jaiku and Facebook have the advantages of large user bases and cell phone connectivity but they really need to use something like OpenMicroBlogging protocol for cross-service communication to become really useful.

“I dag gör Hbl en förlust på tre miljoner euro per år. Summan har länge varit rätt oförändrad, men så länge det fanns egna fastigheter och annan affärsverksamhet fick man ihop ett slutresultat som slutade på plus. I dag går det inte längre eftersom egendomen har överförts till KSF Media.”

Med tanke på att denhär mängden pengar år efter år kan reserveras för nerspolning i toaletten som utgör främjandet av finlandssvensk tillvaro i Helsingforstrakten är det antagligen välmotiverat att undra varför Hbls webbplats är i befintligt skick.

Själva utseendet för Hbl.fi har jag inget emot, men webbversionerna av artiklar innehåller ibland underliga småfel som CamelCase-sammanskrivningar (eller BiCapitalization, beroende på vem man frågar) av personnamn (se bild eller sök efter DavidMiliband eller CondoleezzaRice i denhär artikeln). Dessutom ges det ut väldigt lite material som inte hör till pappersupplagan trots det är läsarens koncentration och inte spaltcentimetrar man slåss om på webben. Varför inte lyfta fram artiklar från fem och tio år sedan? Var är dagboksinläggen med namnsdagar, födelsedagar, insändarna och kolumnerna samt de enskillda RSS/Atom-strömmarna för dessa? Och hur är det med pressklipp och citat? Epaper-facsimil är en fånig idé, jag vill inte öppna en layout gjord för stora pappersark på min datorskärm; jag kanske kunde betala för en tidning, men då skall den minsann vara i läsbart webbsidesformat.

Ett annat riktigt problem är att hbl.fi inte tillåter kommentarer. Helsingforsbloggen som av någon anledning inhyses på Googles i 2003 kvarblivna Bloggertjänst publicerade inte heller kommentarinlägg senast jag försökte bidra, och kommentarantalet är alltid noll på alla inlägg. På veckobilagan Volts sajt existerar kommentarer, men på äkta gammaltidningsvis utan att låta kommentarförfattaren länka till sin hemsida. Nofollow-taggning av länkar, vilket är jävligt fräckt mot kommentarförfattare, är redan en beklaglig standardpraxis på de flesta bloggar, men jag lägger ogärna alls ut mitt namn på webben utan att alls få länka vidare till en relevant hemsida.

Avstängd eller nonexistent kommenteringsfunktionalitet är en fullkomligt horribel miss för en modern nyhetskälla. Även om folkets breda lager i allmänhet skriver idiotier och största delen av allt oundvikligen är skräp så har publicering på Internet, t.ex. i bloggsammanhang visat att distribution av läsarnas synpunkter kan göra en text värdefullare. Om modereringsproblem skulle uppstå är det väl enklast att anställa några gymnasielever och låta dem gå igenom otrevligmärkta kommentarer för skämtlön?

I artikeln jag citerade ovan nämns också att KSF-gruppens tidningar skall gå på vinst 2011. Jag hör till husis målgrupp och deras RSS-feed är också bland de första jag kollar varje dag, men att jag skulle bidra till Hufvudstadsbladets prenumerationsintäkter är inte sannolikt. Trots min önskan att läsa nyheter på svenska öppnar jag en papperstidning ungefär en gång per månad, så att jag skulle prenumerera på en upplaga av en tidning som skickas hem till mig i dött trä-format inom en snar framtid är en konstig idé. Även om vi för ett ögonblick förflyttar oss till en relativt trovärdigt potentiell verklighet där jag p.g.a. arbetsresor eller dylikt skulle sätta mig ner för att läsa en tidning ter det sig orealistiskt att jag skulle betala för ett medium vars andra läsare jag inte kan föra en konversation med, eller följa med vad andra sagt.

Trots sitt för mig egala geografiska perspektiv är Vasabladet tekniskt sett mindre värdelös som nyhetskälla enbart för att deras webbplats tillåter kommentarer. Bland finska webbpublikationer är nya Uusi Suomi en positiv överraskning: webbplatsen är en hyfsad helhet rent tekniskt (för övrigt Drupal-baserad) och innehållet är mycket bättre än vad jag förväntar mig av vad som helst för instans som väljer att poängtera sin fosterländskhet. Bra webbtidningar existerar och jag förstår inte varför just Hbl väljer bort egenskaper som krävs för att vara en av dem.